There is no happiness without sadness..

Tähän viikonloppuun on tosissaan mahtunut iloa, mutta eipä iloa ilman surua.. Eilen oltiin Lauran kanssa Raisiossa SEK:n näyttelyssä, ja oli kyllä mukava reissu. Kanit oli karvanvaihtoisia ja muutenkin hieman niin ja näin, mutta kyllä se tilanteeseen nähden meni ihan hyvin. 4 x 92,5p ja 1 x 93,5p. Windy oli lkv4, Nevan sai erityispalkinnon "ranskanluppamaisimmasta luonteesta" ja Ghost Division sai erityispalkinnon parhaasta käsiteltävyydestä :) Kovasti kiitos etenkin järjestäjille ja niille joiden kanssa tuli hengattua näyttelypaikalla sekä sitten tietysti vielä syömässä ;)

Hienoakin hienommat palkinnot :)

Sitten surullisempiin kuulumisiin.. Leo lähti lauantaina paremmille maille <3 Tätä ikävää ja surua ei voi sanoin kuvailla. Uskon että päätös oli kuitenkin oikea, hällä kun oli ongelmia hampaiden, silimen sekä selän kanssa. Leo oli vain varjo entisestään, ja nyt tiedän ettei hällä enää ole kipuja <3

Leo saapui minulle heinäkuussa 2011 Ruotsista. Muistan kuinka sain syliini erittäin ruskettuneen kääpiöluppauroksen, joka oli selkeästi hämillään että mitä tapahtuu. Kotona ensimmäiseksi poika pääsi avustuksellani eroon vanhasta karvastaan, alta kasvoikin jo n. puolen sentin mittaista uutta karvaa joten varmasti oli helpotus saada vanha karva pois. Ensimmäisiä kertoja sisällä olohuoneen lattialle päästessään Leo oli kovin hämillään olevan oloinen, poseerasi vain paikallaan ja mietti että mitä sitä oikein pitäisi tehdä. Pikku hiljaa tuo pieni kani kuitenkin teki tuttavuutta uuteen kotiinsa ja lopulta sopeutuikin hyvin.

Luonteeltaan Leo oli yksi maailman ihanimmista kaneista. Kiltteyttä ei voi sanoin kuvailla. Leo oli rauhallinen ja kaikki hoitotoimenpiteet onnistuivat erinomaisesti. Silityksistä tuo piti kovasti, oikeastaan juoksemaan pääseminen ei tainnut Leolle merkitä niinkään liikuntaa vaan sitä että pääsi rapsuteltavaksi. Tuota kania en unohda ikinä! Ikuisesti tulen Leoa kaipaamaan <3

RIP Leo* 15.5.2007 - 13.10.2012