Uusi asukki ja Mielan trion kuulumiset!

Lauantaina 25.5. hieman itsellekin yllätyksellisesti lähdin Pöytyälle hakemaan uuden korvaparin kanilaamme. Punavahvistuksella varustettu raudanharmaa pystykorvainen risteytysuros käpertyi kotimatkan ajaksi boksin takaseinämään, mutta rohkastui illalla kotona jo melkoisesti. Tervetuloa kotiin Teuvo Maanteiden Kuningas alias Teukka! Painoa pikkumiehellä on noin 1,2kg ja ikää 2kk. Miksikään lemmikkipupuksi Teukka ei meille muuttanut, vaan suunnitelmissa on pistää Teukka lihoiksi sitten kun on sopivan ikäinen. Kyllä, me syödään Teukka.

Teuvo Maanteiden Kuningas alias Teukka

Tässä kohtaa tiedän monien kauhistelevan tuota ruuaksi joutumista, ja haluankin kommentoida asiaa. Ymmärrän sen, jos joku ei halua syödä kania juurikin koska se on kania. Jotenkin vain oman ymmärrykseni yli menee se jatkuva kauhistelu siitä, kuinka joku voi syödä lemmikkinsä, kunka joku voi syödä sitä kotona hyppinyttä kania jne. Mutta jos ihmiset ajattelisivat asian siltä kantilta, että pitäisi valita kaupasta se tehotuotettu sika, joka on elänyt kaikkea muuta kuin kauniin elämän, tai vaihtoehtoisesti se kotona hyvän huolenpidon saanut kani, niin kyllä minä siihen kaniin päätyisin.

Itseäni kiehtoo ajatus sellaisen lihan syömisestä, jonka alkuperän tiedän, ja josta tiedän sen eläneen hyvän elämän ennen kuin se on lautaselleni päätynyt. Haluaisin kasvattaa kaneja ruuaksi asti, mutta niin kauan kun asumme pienehkössä kaksiossa, en voi sitä haavetta kovin suuressa mittakaavassa toteuttaa. Ja tosiaan, ajatuksena ei tässä nyt ole edes niinkään se että puhutaan kanista, vaan ylipäänsä se että puhutaan jostain kotona kasvaneesta eläimestä vs. se kaupan tehotuotettu eläin. Itseäni ottaa suunnattomasti päähän ne ihmiset, jotka kehtaavat sanoa syövänsä hyvillä mielin lihaa, kunhan he eivät tiedä mistä se on tullut/ole nähneet kyseistä eläintä josta liha on peräisin. Suljetaan tosiasiat pois näköpiiristä ja halutaan ajatella että kyllä se maito sieltä purkista tulee ja liha saadaan kaupan lihatiskiltä valmiina viipaleina.

Teukka 2kk ja 1,2kg

Tässä kohtaa näin ajattelevat ihmiset voisivat miettiä, että tosissaanko syövät mieluummin tehotuotettua, mahdollisesti hyvinkin huonoissa oloissa kasvatettua sikaa tai nautaa, jos tarjolla olisi mahdollisuus syödä sellaista eläintä, joka on oikeasti saanut elää lemmikkieläimen lailla hyvää elämää, joka on sitten asiallisesti ja kivuttomasti lopetettu. Eläin se sika tai lehmäkin on siinä missä kanikin. Ihan yhtäarvoisen kohtelun ne ansaitsisivat ruuaksi joutuessaankin.

Mielan trio: naaras, uros, naaras

Sitten muksu-uutisten kimppuun. Mielan lapsoset kasvaa hirmusta vauhtia, alkuviikosta kahdella lapsosella tipahti korvat alas, yhdellä on vielä toinen ylhäällä. Tosi uteliaita ja rohkeita kaveruksia, kaikki uusi kiinnostaa ja kättä tullaan aina kauheella vauhdilla tutkimaan. Naaraista toinenhan jää siis kotiin, näillä näkymin uros ja naaras siis tulevat myyntiin, mutta vielä en mitään myynti-ilmoituksia jaksa tehdä. Saavat rauhassa kasvaa ja katsellaan mitä heistä kehkeytyy.

naaras 1, jää kotiin

uros

naaras 2

Kuva jos toinenkin

Mielan naperoiset voi hyvin ja kasvaa reipasta tahtia, punnailin kolmikon päivä-kaksi sitten ja kevyin painoi 145g, painavin 157g. Mielan poikue on ollut kaikinpuolin hauska seurattava, sillä poikaset ovat olleet perin aktiivisia pesän ulkopuolella hyvin nuoresta iästä alkaen. 9 päivän ikäisenä jokainen avasi silmänsä ja oikeastaan jo siitä lähtien ovat reissanneet paljon pesän ulkopuolella. Viime viikon loppupuoliskolla trio päätti että ulkoilmapesä ei ole enää hyvä, ja niinpä oma-aloitteisesti muuttivat pesämökkiin nukkumaan. Tuon jälkeen ovat vuoron perään nukkuneet milloin mökissä, milloin mökin päätyseinän ja häkin laidan välissä.

Lapsukaiset rakkaat 2vko 3pv

Poikueen vilkkain naaras

Poikueen ainokainen uros

Poikueen toinen naaras

Oma kultamussu Lucky <3

Näyttelyissä käyminen

Aluksi piti kirjoittaa aivan eri aiheesta, mutta pohdittuani tämänhetkisiä mietteitäni, tämä tuntui oikealta aiheelta. Jotkut kaverit (ketkä eivät kaneja harrasta), ovat kyselleet että minkä ihmeen takia käyn näyttelyissä. Joku kysyi että käynkö siellä palkintojen takia, kun joskus raahasin kotiin ison kasan palkintoja. Samainen henkilö kysyi että onko niillä palkinnoilla jotain rahallista arvoa.

Itse käyn näyttelyissä vain yhden asian takia - näen ihmisiä joita en välttämättä vuoden aikana muuten tule näkemään. Olen saanut todella paljon kavereita kanipiireistä, ja olen siitä kiitollinen. Osa näistä kavereista asuu niin lähellä että heitä tulee tavattua lähes joka viikonloppu vaikkei kaninäyttelyitä olisikaan, osa taas asuu niin kaukana että heitä näkee vain muutaman kerran vuoden aikana joissain näyttelyissä. Monesti on ollut tarkoitus lähteä näyttelyihin ilman kaneja, mutta sitten sitä on ajatellut että napataan nyt huviksi muutama näytille. Se naurun määrä mitä tulee kavereiden kanssa naurettua yhden näyttelypäivän, saa koko seuraavan viikonkin vielä hymyilemään.

Palkinnot olivat kiva lisä ja motiivi puunata kaneja vielä n. kaksi vuotta sitten, mutta nykyään se on jäänyt vähemmälle. Tuntuu että nuo ruusukkeet ovat vain tiellä (minulta löytyy ruusukkeille ilmoitustaulu eteisestä) ja pokaalit ovat vain pölyttymässä olohuoneen hyllyllä. Nykyisin olenkin pyrkinyt lahjoittamaan lahjoituspalkintoja näyttelyissä, ja nyt ajatukseksi on tullut lahjoittaa niitä "hyville suorituksille" jotka eivät kuitenkaan riitä palkintosijoille, sillä mielestäni on tärkeää kannustaa nuoria aloittelevia kaniharrastajia käymään näyttelyissä.

Eikä tosiaan niiden palkintojen takia vaan loppujen lopuksi sen ympärille muodostuvan tukiverkoston, jonka saat kanipiirin ystävistä. Nuorille harrastajille ne palkinnot ovat tärkeä lisä kaninäyttelyissä (ollut tosiaan myös itselleni) ja siksi olisi mielestäni tärkeää mahdollistaa että ne nuoremmat harrastajatkin voittaisivat niitä palkintoja. Samalla kertyy ystäviä ja näin myöhemmin niitä ystäviä osaa arvostaa enemmän ja enemmän, palkintoja taasen vähemmän.

Itse en voisi ajatella, millaista olisi jos en aikoinani olisi pitänyt Forssan kaninäyttelyä 19.6.2010 ja tavannut siellä ihmisiä, joiden kanssa meillä on nyt vankka 9 ihmisen ryhmä, jossa jaetaan niin huolet kuin ilot ja aina saadaan tukea toisiltamme. Erityinen kiitos siis teille tytöt (Janina, Laura, Hanna, Iina, Vilhelmiina, Annika, Veera ja Maija)!

Mielan naperot torstaina (6 vrk)

Kevätsää lämmittää, luonnon kaiken herättää..

Tänään on heti aamusta ollut niin nätti ilma, että pakostikin mieli on kirkas :) Muutenkin menee oikein hyvin niin kanipuolella kuin yleisestikin. Piti blogikirjoitus kirjoittaa jo eilen, mutta juuri kun sain koneen päälle, päätti laturinjohto lakata toimimasta. Se on osittain nirhautunut yhdestä kohtaa, ja yritinpä leikkiä sähkömiestä saaden aikaan kipinöitä ja savua ja kai pienen liekinkin. Päätinkin että ehkäpä jätän nuo puuhat vähemmälle ja haen tänään suosiolla töiden jälkeen uuden laturin.

Lauantaina suunnistettiin Tuuriin. Kiitän kovasti Lauraa ja Janskua seurasta, oli kyllä vähän väsynyttä meininkiä mutta sitäkin hauskempaa :D Lauralle specialkiitos matkaseurasta, nyt on kuunneltu Vain elämää jatkuu -levy vähintäänkin liian monta kertaa ympäri.

Kaneilla meni ihan hyvin, itse asiassa vuodenaikaan nähden paremmin mitä osasin odottaa! Mukana oli ulkomuodossa GD sekä Awa ja petissä GD, Awa ja tuo Rositan isabella vk muksu Francessca. Francessca oli lkv1 ja joku kaneista sai kuman, jonka johdosta saatiin kunnon pihaharja, se tosin taitanee päätyä äidille :)

UML:
Awa 92p
GD 93p

PET:
Awa 93p
GD 93p
Francessca 93p + lkv1

Ja sitten viikon parhaaseen uutiseen: Miela teki kolme pientä ja hyvinvoivaa poikasta torstain ja perjantain välisenä yönä! Perjantaina aamulla ennen töihin lähtöä menin kanilaan avaamaan verhot, kun kurkkasin Mielan pesämökkiin. Tyhjä. Näin kuitenkin pienen verisen alueen häkissä ja pienen tutkailun jälkeen alkoikin heinäkasasta hahmottua pesä. Oli kyllä niin piilossa että enpä meinannut erottaa. Töistä sitten meinasin myöhästyä kun oli aivan pakko katsoa että montakos naperoa siellä on ja ovatko kunnossa. Noita poikasia on jo odotettu, ja vaikka olikin mahdollisuus että poikueeseen syntyisi isabellaa, ilokseni kaikki kolme naperoa ovat sinisiä :)

PetExpo -viikonloppu takanapäin

PetExpo -viikonloppu on nyt takana, ja pakko sanoa että oli ihan törkeän ihanaa. Tosin samalla podin taas pitkästä aikaa järkyttävintä päänsärkyä mutta kaipa se oli sen arvoista. Aluksi oli suunnitelmissa mennä vaan lauantaina, mutta jotenkin kummasti tuli päädyttyä Helsinkiin myös sunnuntaina. Mukana oli Lucky ja Gabriel.

Feeling Lucky <3

Lauantai meni rattoisasti ensin vähän Suomen Lemmikkikanit ry:n ständillä istuskellessa ja ihmisten kanssa jutellessa, päivällä tuli kierreltyä ja iltapäivällä taas ständillä. Ständi oli hyvällä paikkaa ja ihmisiä riitti tasaisena virtana koko päivän. Ihan hirmuinen väenpaljous, ihmisiä kiinnosti kanit kovasti ja tuntui että se kaksi paijauskania ei meinannut välillä riittää mihinkään kun oli niin paljon tunkua. Hienosti kuitenkin pärjättiin ja kanitkin malttoi maata paijattavana, ottivat ilon irti kaikista lisärapsutuksista.

Herppikamaa tuli ostettua jonkin verran :3

Lauantaina tuli messarin jälkeen käytyä vielä ReptileManiacsilla ostamassa hiukan matelijatavaraa, ja tulipa sitten samalla semmonen tarjous mistä oli vaikea kieltäytyä. Tuli puhetta tuosta omasta liskostamme ja siitä kuinka sille olisi kiva saada kaveri. No, minullepa sitten heitettiin tarjousta, että myyvät mulle naaraan 80 eurolla. Normaalisti nuo on sen 110-130e ja kun naaraasta on tullut melko kauan haaveiltua, oli vaikea jättää lisko sinne.

Kun kerta Mushullakin on pääkallo niin pitihän sitä toinenkin ostaa 

Sunnuntaina oli sitten lopulta pakko suunnistaa uudestaan Helsinkiin, kun sain mieheni puhuttua ympäri tuon toisen liskon hankinnassa. Lucky ja Gabriel tuli sunnuntainakin mukaan, ja Gabriel itseasiassa jäikin sille tielleen, sillä se meni sijoitukseen kaverilleni Annulle :) Aina sinänsä helpotus saada noita jalostusuroksia sijoitukseen. Sunnuntaina tuli osteltua vielä sapuskaa liskoille ja heti messarin jälkeen kiidettiin ReptileManiacsiin hakemaan pikkuneiti kotiin. Nimeä hälle vielä mietiskellään.

Hieman epäluuloinen pikkuneiti <3

Kiitos iso matkaseuralaisille + koko Suomen Lemmikkikanit ry:n ständin porukalle :3