Kastrointeja ja kirpparilöytöjä..

Itselläni on jo pidempään ollut suunnitteilla kastroida etenkin Lucky jossain kohtaa, sillä poitsu on niin yltiösosiaalinen että ajattelin sen olevan hälle hyväksi. Valedrollekin varmasti tekee hyvää päästä parin naaraan seuraan ;) Pojat olivat kastroinnissa viime perjantaina samaan aikaan. Painoa Valedrolla oli 2,4kg ja Luckylla 1,4kg.

Valedro sammui melko nopeaan saatuaan piikin mutta Lucky hääräsi pöydällä sitkeästi. Vielä silloinkin kun etujalat eivät enää kantaneet, poika yritti takajaloillaan potkia itseään eteenpäin. Raasu. Vajaa tunnin päästä saatiin Valedro, kun eläinlääkäri oli tarkistanut että poika oli herännyt ja suostui syömään. Porkkana ja ruisleipä näyttikin maistuvan erinomaisesti. Luckyn heräämisessä kesti hieman kauemmin mutta pikkuinen poitsukin lopulta tuotiin unisena mutta hereillä meille.

Poitsut ovat voineet kastroinnin jälkeen hyvin, yhä ovat samanlaisia touhottajia kummatkin. Näyttäisi siltä että eivät kaipaa mitään puuttuvaa, eikä leikkaushaavat näyttäisi häiritsevän millään tapaa :) Katsellaan n. 3 viikon päästä sitten että kenen kanssa pojat pääsevät asumaan. Heille onkin sitten varattuna 240x60cm kokoiset häkit.

Erittäin karvanvaihtoinen Valedro..

..ja ei-niin vaihtoinen Lucky Raisiossa :)

Sitten muihin aiheisiin, eli kirppareihin :) On tullut taas kierrettyä lähes kaikki tämän paikkakunnan kirpparit, ja se on aina yhtä mukavaa kun siitä kiertämisestä on jotain hyötyä. Yleensä löydän kaneille pyyhkeitä tai halpoja ruokakupeiksi soveltuvia keraamikuppeja. Tänään löysin kuitenkin aika lailla Atlas 20 kokoisen häkin (64x32x37cm) joka maksoi 4e. No, tuopa lähti sitten mukaan, saan siitä näyttelyihin hyvän myyntihäkin mahdollisille kanimuksuille :) Tuossa ei siis erillisiä luukkuja ole, vaan häkin koko katto aukeaa.

Kirpparilöytö, 4e

Mitään sen kummempia ei liene tapahtuneen, kolme naarasta on astutettuna ja ensimmäisiä poikasia odoetetaan syntyväksi noin puolentoista viikon päästä, seuraavia noin kolmen viikon päästä ja kolmansia vajaa neljän viikon päästä :)

Seuraavalla kerralla.. muista jätesäkit!

Haettiin miehen kanssa heinää ja olkea naapurikunnasta Urjalasta, iso kiitos niistä jälleen kerran Lauralle :) Tosin ehkä mä sitten jossain kohtaa opin että ne jätesäkitkin saa ottaa mukaan kun tarpeeksi monta kertaa joudun tuon auton siivoamaan.

5 paalia heinää ja 2 pientä paalia olkea me sinne saatiin mahtumaan :) Pysähdyttiin sitten takasin tullessa Urjalan makeistukun kohdalla hetkeksi, ja kyllähän siinä parit katseet saatiin puoleemme kun takaikkunasta näkyi pelkkää heinää, samaten sivuikkunasta. Ja huomasinpa että sitä heinää pursusi sieltä takaoven välistäkin..

Heinää pursus vähän joka kolosta.. :D Heinät vietiin sitten miehen isän luokse säilöön, iso kiitos siis hänelle siitä että saan hänen varastoaan lainata heiniä varten. Kun auto oli tyhjä, ei voinut kuin huokaista taas syvään ja miettiä että koittaisiko sitä jo ensi kerralla muistaa ne jätesäkit :D

Ennen heinänhakureissua...

... ja sen jälkeen ;)

There is no happiness without sadness..

Tähän viikonloppuun on tosissaan mahtunut iloa, mutta eipä iloa ilman surua.. Eilen oltiin Lauran kanssa Raisiossa SEK:n näyttelyssä, ja oli kyllä mukava reissu. Kanit oli karvanvaihtoisia ja muutenkin hieman niin ja näin, mutta kyllä se tilanteeseen nähden meni ihan hyvin. 4 x 92,5p ja 1 x 93,5p. Windy oli lkv4, Nevan sai erityispalkinnon "ranskanluppamaisimmasta luonteesta" ja Ghost Division sai erityispalkinnon parhaasta käsiteltävyydestä :) Kovasti kiitos etenkin järjestäjille ja niille joiden kanssa tuli hengattua näyttelypaikalla sekä sitten tietysti vielä syömässä ;)

Hienoakin hienommat palkinnot :)

Sitten surullisempiin kuulumisiin.. Leo lähti lauantaina paremmille maille <3 Tätä ikävää ja surua ei voi sanoin kuvailla. Uskon että päätös oli kuitenkin oikea, hällä kun oli ongelmia hampaiden, silimen sekä selän kanssa. Leo oli vain varjo entisestään, ja nyt tiedän ettei hällä enää ole kipuja <3

Leo saapui minulle heinäkuussa 2011 Ruotsista. Muistan kuinka sain syliini erittäin ruskettuneen kääpiöluppauroksen, joka oli selkeästi hämillään että mitä tapahtuu. Kotona ensimmäiseksi poika pääsi avustuksellani eroon vanhasta karvastaan, alta kasvoikin jo n. puolen sentin mittaista uutta karvaa joten varmasti oli helpotus saada vanha karva pois. Ensimmäisiä kertoja sisällä olohuoneen lattialle päästessään Leo oli kovin hämillään olevan oloinen, poseerasi vain paikallaan ja mietti että mitä sitä oikein pitäisi tehdä. Pikku hiljaa tuo pieni kani kuitenkin teki tuttavuutta uuteen kotiinsa ja lopulta sopeutuikin hyvin.

Luonteeltaan Leo oli yksi maailman ihanimmista kaneista. Kiltteyttä ei voi sanoin kuvailla. Leo oli rauhallinen ja kaikki hoitotoimenpiteet onnistuivat erinomaisesti. Silityksistä tuo piti kovasti, oikeastaan juoksemaan pääseminen ei tainnut Leolle merkitä niinkään liikuntaa vaan sitä että pääsi rapsuteltavaksi. Tuota kania en unohda ikinä! Ikuisesti tulen Leoa kaipaamaan <3

RIP Leo* 15.5.2007 - 13.10.2012

1600km näyttelyreissu!

Eli taas on tullut "ennätys" sen suhteen että kuinka paljon kertyy kilometrejä yhdelle näyttelyreissulle kotimaassa. Eipä sitä paljon enempää enää voi kertyä. Oltiin siis Hannan kanssa viikonloppuna Tervolan 4H-yhdistyksen kani- ja jyrsijänäyttelyssä Tervolassa. Matkaan lähdettiin perjantaina noin viiden aikaan ja perillä oltiin lauantaina aamuyöstä neljältä.

Näyttelypaikalla riitti bokseja :)

Näyttelypäivä kului rattoisasti, näyttelyssä oli mukava ilmapiiri ja kävijöitä oli todella paljon! Itse olin Hannan kanssa koko päivän paijauspisteellä vaihtelevalla kanikokoonpanolla. Paijauspiste olikin suosiossa, ei tainnut hetkeäkään olla niin etteikö joku olisi siinä kaneja ollut katsomassa. Valedro sai lahjaksi kaneille tehdyn tonttulakin eräältä kävijältä, jonka hän oli voittanut arpajaisista.

Valedro tonttulakkinsa kanssa, kuva © Hanna R.

Koska perjantain ja lauantain välinen yö jäi kovin lyhyeksi unien osalta (n. 2,5h), jäätiin Hannan kanssa Tervolaan vielä seuraavaksi yöksi. Matka kotiin päin alkoi sunnuntaina hieman ennen yhtä ja kotona olinkin sitten yhden jälkeen yöllä, kun matkan varrella tuli käytyä kahvilla.

Monet kävivät ihailemassa upean värisiä ruusukkeita ja muita palkintoja:

En tiedä oliko onni vai ei, sillä juuri kun pääsin Forssan rajalle, auto päätti alkaa ilmoittelemaan siitä että tämä matka riitti hänen arvon monsteri-Mondeolleen. Juuri ja juuri sain auton sitten pihaan saakka, mutta eipä ole auto sen jälkeen lähtenyt käyntiin..

Rotunsa paras belgianjänis, om. Janina K.